Pitkään mietin, että mikä se olisi sellainen harrastus jota voisin lähteä harrastamaan ihan kodin ulkopuolellekin. Tuleehan sitä kotona ja kerholla näperrettyä kaikenlaista askartelua ja tulee neulottua jne. Liikunta ei oo mun vahva laji joten koiran kanssa kävely ja vesijuoksu ( kun saa itteensä niskasta kiinni) täyttänevät sen liikuntakiintiön, jos ei nyt riittävästi niin ainakin minimin. Puutöitä ei oikein isommissa määrin enää kykene tekemään ja ompelukone on painajainen kaikissa mahdollisissa muodoissa. Maalaaminen oli ja meni niin taulu muodossa kuin posliinille...eli mitä ihmettä jää jäljelle...savi...korut...kivoja joo...
Kunnes sitten viime kesänä Kaisankodin kuntoutus jaksolla vastaan tuli tiffanylasi ja se veikin sitten mennessään. Teemaillassa parit pikku enkelit ja sydän suit sait sukkelaan. Helppoa ja nopeaa joo tää on mun juttu!
Syksyllä kipi kipi työväenopiston kurssille, joka tosin on ihan liian vähän aikaa kerralla ja kertojakin ihan liian vähän.
Kurssilla sitten ensin karistettiin mielestä kaikki tää suit sait sukkelaan ja nopeasti pikkukivaa...ja himputti että meinas mennä herne nenään useaan otteeseen! Palat hajoo leikatessa, hion palan pilalle, folioteipit menee mutkalle ja väärin ja ei pysy...ja jos kaikki menee tinaukseen saakka melkeen hyvin, niin ainakin työn kerkee pilaamaan siinä vaiheessa! Ja ne kehykset!!! voiko olla ärsyttävämpää ku painella jotain H-kiskoa kiinni sormenpäät tunnottomana!!! Sitten patinointi, ja kiillotus... Ja kun kärsivällisyyskään ei ole niitä mun vahvimpia puolia ja kaiken pitäisi mielestäni onnistua heti nyt kerralla täydellisesti ilman suurempia ponnisteluja, niin opettaja saa vähän väliä käydä taputtelemassa olalle...no rauhoitupas vähän... ei tarvitse panikoida...hyvähän siitä tuli... ensikerralla sitten...älä vaadi itseltäsi liikaa...oikeesti tosi hieno! HMM...Eli taisin löytää sellaisen harrastuksen joka opettaa mulle PALJON enemmän kuin pelkää lasin käsittelyä 
ja erittäin hyvä niin!
Tällä sydämellä aloitettiin... Kaisankodissa tekemäni ihan ensimmäinen pikkuinen sydän. Palat oli tosin leikattu valmiiksi, joten mulle jäi hiominen, foliointi ja tinaus. ...Ja harhakäsitys,että se on NIIN HELPPOA
Ruskealla enkelillä on ihanat savulasi siivet.
Ja hempeä vaaleanpunainen valkoisin maitolasi siivin.
Myös enkelien palat olivat valmiiksi leikatut. Punaisen enkelin kuva puuttuu.
Sitten hullaantuneena tiffanytöiden helppoudesta ja "nopeudesta" työväenopistolle ja ensimmäisen ihka oman, alusta saakka tekemäni työn kimppuun...
Mielikuvat helppoudesta ja työn nopeasta valmistumisesta sitten karisivat sitäkin nopeammin!
Lasin leikkaaminen oli haastavampaa kuin osasin kuvitellakaan...oho, vinoon meni..ja taas napsahti väärästä paikasta!
Lasien asemointi ei menny ihan haluamallani tavalla johtuen rajallisesta lasi valikoimasta.
Toki huonomman näköinenkin siitä olisi voinut tulla.
Toinen työ oli äidille joulu/syntymäpäivälahja jossa kaksi delfiiniä.
Työstä kuvaa ja tarinaa myöhemmin.
Kolmas työ on itse suunnittelemani A4-kokoinen sudenkorentotyö. Mallin suunnitteleminekin oli haastavampaa kuin ensikatsomalta vaikutti. Lasia kun ei voi leikata ihan mihin muotoon haluaa. Vaikka kuinka koitin ottaa huomioon joka kohdassa masin leikattavuuden, niin eksyi sinne joukkoon kuitenkin muutama kohta jotka osoittautuivat toimimattomiksi. Niinpä joistakin paloista tuli enemmän ja vähemmän "palapeli" tyylisiä.
Löysin työhön ihania erikoisia laseja, joissa esim. kirkkaassa lasissa toisella puolen pinnalla värikkäitä ja valkoisia ohuen ohuita lasihippusia ja mustia "risumaisia" juonteita. Ihan kuin peilikirkkaalla lammen pinnalla olisi lehtiä, leviä, kukan terälehtiä ja risuja. Samaten ihastuin lehden vihreän eläväiseen pintaan, jossa tummanvihreä väri on vain lasin pintakerroksessa.
Saas nähdä miten työ edistyy.
